Minä puhalsin kirjahyllyni kumoon.Se kaatui pitkin lattiaa ja hajosi.Ruuvit pettivät,hyllyt repesivät.Kaikki oli hetken hiljaista.Huoneessa leijui pölyverho,joka hiljalleen laskeutui alas.Minun kirjahyllyni.
Minun Tulimaani oli kuin maailmankartta,täynnä värikkäitä palasia,jotka kietoutuivat toistensa lomiin.Kirjojen sivuilla ihmiset ja olennot oikoivat jäseniään pamahduksen jäjiltä.Kaikki oli hetken kaaosta,kaikki huusivat vaikka ääni oli heidät jättänyt.
Kasan alta huomasin kätesi,johon jälleen tartuin.Vedin sinut maailmaani päiväkirjani hajonneilta sivuilta.Älä pelkää,minä rakastan sinut taas ehjäksi ja sitten me rakennamme uuden Tulimaan rakkaudestamme.
maanantai, 21. toukokuu 2007
Päivä seuraa yötä
keskiviikko, 21. maaliskuu 2007
Kellotapuli
Minun kelloni löi kaksitoista,aivan kuin yönmustissa elokuvissa vaikka oli päivä.Nautin.Yksi aikakausi oli loppunut ja toinen alkanut.Minulle kasvoi lohikäärmeen siivet nahkatakkini läpi ja minä tunsin kuinka liekit leimusivat kitarisoissani.
Minä puhalsin pahan pois.Kohosin siivilleni ja ennen kuin kahdestoista lyönti oli loppunut,olin lentänyt kauas pois.Pois tästä noidankattilasta.pois ulottuvilta.
Täällä minä istun,kirjahyllyn kulmalla,Tulimaassa.Minun omassa maassani,omissa oloissani yhdessä omantuntoni kanssa.Puhalletun rakkauteni seurassa.Komerossa kaupungin toisella laidalla.Onnellisena.
Tulimaa on jotain,minne eivät pääse vääräuskoiset.Siivet kasvavat vain rakkaudesta ja rehellisyydestä.Kartan löytää kellotapulista,ajanhampaan näyttäjästä.Tervetuloa!
Minä puhalsin pahan pois.Kohosin siivilleni ja ennen kuin kahdestoista lyönti oli loppunut,olin lentänyt kauas pois.Pois tästä noidankattilasta.pois ulottuvilta.
Täällä minä istun,kirjahyllyn kulmalla,Tulimaassa.Minun omassa maassani,omissa oloissani yhdessä omantuntoni kanssa.Puhalletun rakkauteni seurassa.Komerossa kaupungin toisella laidalla.Onnellisena.
Tulimaa on jotain,minne eivät pääse vääräuskoiset.Siivet kasvavat vain rakkaudesta ja rehellisyydestä.Kartan löytää kellotapulista,ajanhampaan näyttäjästä.Tervetuloa!
perjantai, 2. helmikuu 2007
Mutka
Tiellä luoksesi on mutka,johon luulin piiloutuvani pois ulottuviltasi.Luulin suojautuvani vetovoimaltasi ja kyyristyväni unohduksen varjoihin.Sinun voimasi tuli minun mutkani varjoihin ja veti minut takaisin tielle tahtomattani.
Minä vaellan edelleen.Mittaan untuvaisilla siiveniskuilla ikuisuudelta tuntuvaa matkaa sinisellä taivaankannella.Sinun luoksesi,kohti unelmiani.Kohti seuraavaa mutkaa,josta vedät minut takaisin ulottuvuuteesi.
Minä vaellan edelleen.Mittaan untuvaisilla siiveniskuilla ikuisuudelta tuntuvaa matkaa sinisellä taivaankannella.Sinun luoksesi,kohti unelmiani.Kohti seuraavaa mutkaa,josta vedät minut takaisin ulottuvuuteesi.
keskiviikko, 24. tammikuu 2007
Kyyneleet
Minun rakkauteni sinuun on minulle liian vahva.Itken sinut pois ajatuksistani,huuhdon pois sydämestäni,valtavaksi itkujen mereksi.Minä hautaan kaikki ajatukseni sinusta mereni pohjaan,suljen uponneen aarrelaivan kirstuihin ja toivon ettei kukaan avaa niitä koskaan.Kyyneleet hautaan rannan hiekkaan ja pyyhin rinnallani vaeltaneiden askelten painaumat pois.Meri huuhtoo rakkauteni kauas aaltoihin.
sunnuntai, 21. tammikuu 2007
Pieni ihme
Maailmassani on yksi pieni ihme.Punainen,kirkas,pyöreä.Se sykkii ja hallitsee hurjan suuren alan,kokonaisen pienen maailman.Se ihme on sinun ja minun yhteinen.Meistä kahdesta alkunsa saanut.Se on rakkautemme,josta en koskaan luovu.
