Sappaat jättivät rannan saviseen polkuun syvät jäljet.Painanteisiin kerääntyi vesi.Heinät taipuilivat hiljaa kastepisaroiden painosta.Jossain rapsahti korsi poikki.Lehti putosi maahan.Syksyn viimeiset sateet tanssivat puunrungoilla.
  Rannassa oli korkea heinikko.Istuuduin heinikon reunaan kivelle.Tunsin kuinka märkä kivi teki merkkiään maastohousuihini.Koira vaelsi kuono maassa editseni heinikon sekaan.Kuului valitusta ja sitten kova parkaisu.Koira oli löytänyt jotain.
  Haroin käsilläni tietä heinikon läpi.Työnsin itselleni tietä.Koira tuijotti puolittain rannalla makaavaa katiskaa.Toinen puoli katiskasta kellui vedessä.Metalliverkon sisältä minua tuijotti kauhistunut silmäpari.Näin punaisen kielen ja keltaisen nokan.Ääni etsi armoa.Pelko oli saanut vallan.
  Katiskassa oli sorsa.Otin sen mukaani seuratakseni sen kuntoa.Soitin eläinsuojeluun ja sain ohjeet vapauttaa eläin varmistettuani,että se oli kunnossa.Sorsa ja minä tuijotimme toisiamme.Kumpikaan ei tiennyt oliko toinen terve vai ei.Yhtä omituisia molemmat.
  Sorsa vietti luonamme kuukauden.Sinä aikana se sai tulla asuinkerrokseemme jaloittelemaan.Tuona aikana sorsamme valloitti kylpyhuoneemme,söi saippuaa,nokki herätyskellon ja pudotti astiakaapistamme anopin häälahjaksi ostaman posliiniastiaston.Minä maksoin kiltisti kaiken,olihan juuri minun ideani ottaa sorsa toipumaan kotiimme.
  Viimein vein sorsan takaisin rantaan.Avasin pahvilaatikon rannan tuntumassa ja istuuduin tutulle kivelle.Hetken mietittyään lintu nosti päänsä laatikosta ja kömpi ylös.Se katsoi minuun ennen kuin suuntasi kulkunsa kohti vettä.Pian se kohosi siivilleen ja sulautui siniseen taivaaseen.
  Katselin hetken sorsan lentoa.Se lensi pois luotani.Pois tästä kaikesta,kohti vapautta.Rintaani koski.Sorsa vei mukanaan osan minua.Sen pienen osan,jota en tiennyt olevan olemassakaan.Hyvästi.
  Rannan saveen jäi kahdet jäljet.Suuremmat saappaan painaumat ja niiden viereen rivi koiran tassunjälkiä.Kaikki oli miltei ennallaan.Pala minusta puuttui.