Minun kelloni löi kaksitoista,aivan kuin yönmustissa elokuvissa vaikka oli päivä.Nautin.Yksi aikakausi oli loppunut ja toinen alkanut.Minulle kasvoi lohikäärmeen siivet nahkatakkini läpi ja minä tunsin kuinka liekit leimusivat kitarisoissani.
  Minä puhalsin pahan pois.Kohosin siivilleni ja ennen kuin kahdestoista lyönti oli loppunut,olin lentänyt kauas pois.Pois tästä noidankattilasta.pois ulottuvilta.
  Täällä minä istun,kirjahyllyn kulmalla,Tulimaassa.Minun omassa maassani,omissa oloissani yhdessä omantuntoni kanssa.Puhalletun rakkauteni seurassa.Komerossa kaupungin toisella laidalla.Onnellisena.
  Tulimaa on jotain,minne eivät pääse vääräuskoiset.Siivet kasvavat vain rakkaudesta ja rehellisyydestä.Kartan löytää kellotapulista,ajanhampaan näyttäjästä.Tervetuloa!